Tervetuloa ihmisten baariin, jossa tunnelma, tarjoilu ja tarinat kohtaavat. Ja saa täällä laulaakin.

Toisille se on vain valokyltti rakennuksen kyljessä. Mulle se on paikka, johon ihminen tuntee kuuluvansa. Sitä on hankala kuvailla, mutta tiiätkö… jotenkin täällä jokainen on yksi meistä. Siinä on sitä tunnelmaa, mitä ei meinaa enää löytää mistään. Tänne on helvetin mukava tulla, kun tietää, että aina on jotain.

Eikä se “jotain” edes ole mitään ihmeellistä. Joskus se on pari neuvoa-antavaa, toisinaan ihan vaan jonninjoutavien jauhamista, päivän käynnistelyä, murheiden puolittamista, janon sammuttamista, perusjuhlimista tai yön valtaamista. Oon minä karaokeakin laulanut, mutta siitä on turha sen enempää vouhottaa, se pitää nimittäin kuulla. Eipä siinä, muutaman kerran on käyny niinkin, että ei ole tarvinnut lähteä edes yksin kotiin… jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Elämäkin itsessään on semmoista, että aina on jotain. Vaan joskus tuntuu, että kaikki ei ihan ymmärrä sitä. Jolenessa riittää kyllä ymmärrystäkin. Vaikka enhän minä siellä edes sen takia käy. Siksi minä siellä vietän aikaa, että siellä aina on jotain. Eikä oo väliä onko aamu, päivä vai ilta.

Aina on jotain.
– Jolene